Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Seurat ovat jo työnantajia – mutta rakenteet tulevat perässä

Suomalaisessa urheiluseuratoiminnassa puhutaan edelleen paljon vapaaehtoisuudesta – ja syystä. Ilman vapaaehtoisia seurakenttä ei pyörisi. Samalla yksi merkittävä muutos on jäänyt vähemmälle huomiolle: yhä useampi seura on myös työnantaja.

Liikunnan aluejärjestöjen Seurabarometri sekä OKM:n ja Tilastokeskuksen tilastot antavat samansuuntaista viestiä. Seurat maksavat Suomessa palkkoja arviolta noin 150 miljoonaa euroa vuodessa, ja noin viidesosa seuroista toimii työnantajana. Ilmiö ei rajoitu yksittäisiin huippuseuroihin, vaan työnantajaseuroja löytyy eri puolilta maata, monenlaisilla lajeilla ja erilaisilla kokoluokilla. (Arvio perustuu OKM:n ja Tilastokeskuksen tilastoihin sekä Likesin (JAMK) palkkatyötä kuvaaviin analyyseihin.)

Palkanmaksu ei ole irrallinen lisä, vaan osa seuran arkea

Seuroissa palkkatyö nähdään joskus hallinnon tai ”byrokratian” lisäkerroksena. Seurabarometrin tulokset ja tuore keskustelu seuratoimijoiden, tutkijoiden ja kouluttajien kanssa piirtävät kuitenkin toisenlaisen kuvan. Pienissä seuroissa lähes kaikki palkattu työ on valmennusta ja ohjausta, ja myös suurissa seuroissa merkittävä osa työntekijöistä toimii suoraan lasten ja nuorten kanssa kentällä, salissa tai hallissa.

Palkka ei siis useimmiten mene toimistohommiin, vaan arjen toiminnan toteuttamiseen. Kun puhutaan harrastamisen hinnasta tai palkkatyön kasvusta, on tärkeää nähdä tämä yhteys: palkattu työ mahdollistaa sen, että harjoitukset toteutuvat, arki pysyy kasassa ja seuratoiminta on ylipäätään mahdollista.

Ammattilaiset eivät korvaa vapaaehtoisia – vaan muuttavat työnjakoa

Yksi sitkeästi seurakentän laitamilla kytevä huoli on, että palkatut työntekijät vähentävät vapaaehtoistoimintaa. Seurabarometrin aineisto ja käytännön kokemus seuroista kertovat kuitenkin muuta. Peloista huolimatta tyypillinen tilanne on se, että työntekijöiden määrän kasvaessa myös vapaaehtoisten määrä kasvaa. Erityisesti keskisuurissa ja suurissa seuroissa palkattu työ näyttää mahdollistavan sen, että vapaaehtoiset voivat keskittyä rajatumpiin ja mielekkäämpiin rooleihin.

Ensimmäinen palkkaus voi hetkellisesti muuttaa tätä dynamiikkaa. Pidemmällä aikavälillä kyse ei kuitenkaan ole korvaamisesta, vaan työnjaosta: mistä asioista vastaa seura työnantajana ja mistä vapaaehtoiset toimijoina. Työntekijän tuleminen seuraan saattaa myös tuottaa uusia ja erilaisia tehtäviä vapaaehtoisille.

Työnantajuus on tullut jäädäkseen – mutta harva seura on siihen rakennettu

Seuroja ei ole alun perin useinkaan perustettu työnantajiksi. Työnantajuus on tullut mukaan vaiheittain, usein toiminnan kasvun sivutuotteena. Tämä näkyy erityisesti siinä, että seurojen rakenteet eivät ole alun perin rakentuneet työnantajuutta varten. Työnantajavastuu on kuitenkin sama kuin missä tahansa organisaatiossa: työsopimukset, työhyvinvointi, johtaminen, vastuut ja lakien noudattaminen – kaikki pitää hoitaa myös urheiluseurassa.

Seurabarometrin mukaan erityisesti pienet seurat kokevat työnantaja-asioiden olevan heikosti hoidossa. Suuressa osassa isoja seuroja tilanne on parempi, sillä resursseja, osaamista ja valmiita käytäntöjä on kertynyt enemmän. Ero ei synny halusta, vaan edellytyksistä: työnantajuus vaatii osaamista, aikaa, selkeitä rooleja, tukirakenteita – ja usein myös rahaa.

Monessa seurassa työnantajavastuu on vapaaehtoisten hallitusten harteilla. Tämä yhdistelmä on vaativa: vastuu on raskas, mutta asiaan perehtyminen itsekseen on vaikeaa tai sitä ei ole tullut edes ajateltua.

Ensimmäinen työpaikka, ensimmäinen kokemus työnantajasta

Seuratyö on pääasiassa liikuntakasvatusta. Nyt siitä on tulossa yhä enenevässä määrin myös kasvatusta työelämään.

Seuratyö on monelle nuorelle ensimmäinen työpaikka. Siksi työnantajuuden laatu ei ole vain seuran sisäinen kysymys, vaan se on myös osa tietä siihen, että työ urheiluseurassa nähdään niin sanotusti oikeana työnä.

Hyvin johdettuna seuratyö voi olla poikkeuksellisella tavalla oppimista tukeva ympäristö, jossa vastuu kasvaa hallitusti ja palautetta saa nopeasti. Huonosti johdettuna se voi olla epäselvä, kuormittava ja sattumanvarainen kokemus työelämästä.

Seuratoiminnan tulevaisuuden kannalta on olennaista, millaisen kuvan nuoret saavat työnantajuudesta ja työelämästä juuri seuroissa. Tämä vaikuttaa sekä seurojen veto- ja pitovoimaan työnantajina että laajemmin siihen, miten työelämä Suomessa koetaan.

Kehittämisen suunta: työnantajuus näkyväksi ja tuetuksi

Seurabarometrin ja keskustelun perusteella työnantajuuden haasteet eivät ratkea yksittäisellä toimenpiteellä. Ne liittyvät siihen, miten seurojen rakenteita ja toimintatapoja kehitetään.

Keskeisiä kehittämiskohteita ovat ainakin:

  • työnantajuuden lakimääräisten asioiden haltuunotto
  • työnantajatehtävien selkeä jakaminen hallituksen, toiminnanjohtajan ja muiden toimijoiden kesken
  • työnantajaosaamisen vahvistaminen, esimerkiksi koulutuksen ja tukimateriaalien avulla
  • johtamiskäytäntöjen ja työhyvinvoinnin huomioiminen osana seuran arkea, ei vain ”lisätehtävänä”

Työnantajuus ei ole katoamassa seuroista – päinvastoin. Enää ei tarvitse keskustella siitä, pitäisikö seurojen olla työnantajia. Ne ovat sitä jo. Kysymys on siitä, otetaanko tämä rooli vakavasti ja rakennetaanko sen ympärille toimivat rakenteet.

Lounais-Suomen tulokset seurojen työnantajuudesta

Lounais-Suomessa suurin osa seuroista toimii edelleen ilman palkattuja työntekijöitä. Niissä seuroissa, joissa työntekijöitä on, henkilöstö koostuu selvästi pääosin valmentajista ja ohjaajista. Hallinnolliset roolit kasvavat suurimmissa seuroissa.

Lounais-Suomen seurojen työnantajaluotettavuus kehittyy johdonmukaisesti seuran koon kasvaessa. Vaikka pienissä seuroissa työnantajarooli puuttuu usein kokonaan, niissä seuroissa joissa työntekijöitä on, työnantajaluotettavuus koetaan pääosin hyväksi.

Seuroissa avainhenkilöriski korostuu erityisesti pienissä ja keskisuurissa seuroissa, joissa toiminta nojautuu muutamaan aktiiviin. Seuran koon kasvaessa riskin hallinta paranee selvästi, vaikka henkilösidonnaisuus ei katoa kokonaan suurissakaan seuroissa.

Klikkaa ja lue Lounais-Suomen alueen seurabarometrin tulokset kokonaisuudessaan.

Koulutukset

LiikU tarjoaa seuroille kattavasti laadukkaita koulutuksia, jotka auttavat seuroja kehittämään työnantajuuttaan ja johtamista osana arjen toimintaa. Tutustu koulutustarjontaan ja ilmoittaudu mukaan!